Olen nähnyt useammassakin blogissa tämän tyylisen postauksen ja halusin ottaa itsekin osaa tähän. Meikkaan miltein joka päivä, sillä työpaikkani vuoksi, minun tulee näyttää asialliselta. Meikki ei ole välttämätöntä, mutta haluan edes hieman nähdä vaivaa ulkonäkööni kun kuitenkin info-tiskin takana työskentelen. Se miten paljon meikkaan, riippuukin sitten siitä, olenko menossa jonnekin työpäivän jälkeen. Jos suuntaan suoraan kotiin, en näe niin paljoa vaivaa meikkeihini.

Näin ei kuitenkaan ole aina ollut, vaan lukio aikanani uskoin vielä, ettei meikkaamisessa ollut mitään järkeä. Suorastaan paheksuin ihmisiä jotka meikkasivat paljon, sillä minulle on aina opetettu että ihminen on kauneimmillaan luonnollisena. En käyttänyt juurikaan muuta kuin ripsiväriä ja silmienrajausta joskus. Kamalinta minusta oli kuitenkin se, etten nähnyt syytä nyppiä kulmakarvojani.
Nöpö oli se joka sai minut tajuamaan, ettei ihmiset meikkaa muiden takia, vaan itsensä ja ettei meikkaamisen syy ole se, että koettaisit peittää sen miltä oikeasti näytät. Nykyään meikkaan usein ihan huvikseni ja olen ihastunut etenkin ihmisten tapaan tehdä kulmakarvat. Ne kun eivät aiemmin merkinneet minulle mitään.

Joudun muuten pahoittelemaan tämän ja edellisen päivityksen kuvien laatua. Väliaikaisesti kuvaan kaikki blogi postaukseni kännykälläni, sillä kamerastani on akku hukassa. Heti kun löydän sen, palaan parempi laatuisiin kuviin. En kuitenkaan halua antaa tämän estää minua päivittämästä ja toivon ettei ketään ylettömästi haittaa hieman huonommat kuvat.