Kesä-Heinäkuun vaihteessa meidän äidillä todettiin lievä masennus. Lääkäri neuvoi hankkimaan koiran ja äitiä ei tarvinut kahdesti kehottaa. Pari kuukautta oli jo haaveiltu uudesta karvakasasta, mutta sopivaa ei vaan tuntunut löytyvän. Nyt oli kuitenkin lääkärin suositus ja äiti alkoi selata oikein urakalla myynti ilmoituksia. Meillähän siis on yksi koira entuudestaan. Musti on kuitenkin on vanha poika ja ulkokoira. Nyt kaivattiin kainalokaveria. Niimpä äiti jatkoi netin selailua ja vihdoin löytyi sopiva karvapallo. 

Minulle koiran löytyminen selvisi, kun palasin töistä kotiin ja äiti ilmoitti, että nyt on löytynyt. Tämä oli siis 11.8. perjantai ja sunnuntaina, 13.8. äiti oli sopinut hakevansa pennun. Katseltiin myyntikuvia ja suloinen ilmestyshän tyttö oli. Soitin samantien Vilmalle ja pyysin tämän mukaan sunnuntaina koiranhaku reissulle Tampereelle. Päätettiin kuitenkin lähteä jo lauantaina, jotta automatka jakautuu kahdelle päivälle. Kuskille helpompaa.

Äiti oli innoissaan, kuin pikkutyttö ja perjantai iltana se itkeskelikin onnesta. Koiraa oli kuitenkin odotettu jo monta kuukautta. Vihdoin tuli H-hetki ja ajettiin myyjän kotiin hakemaan tyttöä. Tämä tuli heti ovelle vastaan. Häntä heilui täyttä vauhtia ja hammasta oli enemmän kuin liikaa. 

Pentu sai nimekseen Pimu ja siitä tuli meidän perheen uusi prinsessa. Rodultaan tyttö on mittelspitz ja ikää pienellä on 12 viikkoa. Pimu on ehkä kimaltavalta kaulapannaltaan ja valkealta turkiltaan prinsessa, mutta tosiasiassa tyttö on riiviö. Pimu rakastaa sukkien varastamista, sormien puremista ja lattialle pissimistä. Se saa hepuleita iltaisin ja juoksee ympyrää meidän alakerrassa ja itkee aina kun lähdetään töihin. Se ei suostu lähtemään lenkille ilman äitiä. Lenkille suostuttuaan tyttö haluaisi jäädä jokaiseen sammalikkoon riehumaan. 

Tyttö on eloisa ja iloinen. Se hymyilee jatkuvasti ja on koko ajan läsnä. Autossa se käyttäytyy nätisti ja nukkuu kaikki pidemmät matkat. Heti ulos ovesta päästyään se muuttuu taas riiviöksi. Lelut on tylsiä, verrattuna käsiin ja sukkiin, mutta kyllä niitäkin voi retuuttaa aina aika ajoin. Limsapullot on maailman pelottavin asia ja niille pitää rähjätä. Samoin muille ihmisille. Kyllähän niiden on syytä olla varuillaan, kun noin pelottava hirmu niille haukkuu. 

Omat nappulat on pahoja, mutta Mustin omat kelpaa. Niitä mentäisiin mielellään syömään Mustinkin kupista.

Musti ja Pimu tulee koko ajan paremmin toimeen. Ensimmäisellä kerralla Pimulle iski pelko, mutta nyt jo haistellaan joka kerta kun palataan lenkiltä. Pimu olisi valmis leikkimäänkin, mutta Musti taitaa olla jo vähän liian vanha leikkikaveriksi. 

Tervehdys!

Yli vuosi on vierähtänyt siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin. Kovasti on mieli tehnyt päivittää, mutta aikaa ei koskaan ole. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin taas astua blogi maailmaan.
Pitkään olen pohtinut, miten saisin tämän blogin toimimaan ja olen ajatellut jatkaa hieman vapaammalla kädellä tätä päivittelyä. Aiemmin ajattelin aina, että minun on pakko päivittää tiettyinä aikaväleinä ja aiheena pitää olla se mitä minulle on tapahtunut ja mitä olen tehnyt. Pointtina sen epätoimivuuteen oli etten ehdi arki viikkoisin tehdä paljonkaan mitään ja siksi blogi postaukset jäivät tyhjiksi ja koko päivittäminen tuntui turhalta.
Nyt olen kuitenkin tajunnut, että voin päivittää kaikenlaisista asioista. Lueskelin hieman muiden ihmisten blogeja tässä taannoin ja he päivittivät kaikkea, omista mielipiteistä, parin vuoden takaisiin tapahtumiin. Ajattelin siis tästä lähtien päivittää blogia kaikenlaisista aiheista. Minulla on paljon esimerkiksi vanhoja asioita, joista en ole koskaan päivittänyt ja mikä on harmittanut minua jo pitkän aikaa.





Tämän aloitus postauksen ajattelin käyttää vain tähän jatko ajatuksiin. Ainakin tämän kesän tapahtumista on tulossa omaa päivitystä ja myös pari muuta postausta olen suunnitellut. Tulevaisuudessakin postaukseni tulevat olemaan hyvin kuvapainotteisia. En ole koskaan ollut kovin hyvä kirjoittamaan ja siksi blogin puolikin täyttyy valokuvista. Mutta koetan jotain raapustaa jokaiseen postaukseeni. Tämän postauksen kuvat ovat minun ja Vilman valokuvauksista viime viikolta. Otimme ne Vilman koulutehtävää varten, mutta totesin niiden sopivan hyvin kuvittamaan tätä ensimmäistä blogi merkintää.




Lisäksi olen poistellut vanhoja päivityksiäni. En kaikkia. Vain ne joista en ole pitänyt pitkään aikaan. Koetan pitää blogini tästä lähtien puhtaampana ja kirjoittaa edes hieman järkevämpiä postauksia, kuin mitä jotkut aikanaan kirjoittamani ovat olleet. Blogin ulkomuotokin tulee muuttumaan, jahka saan apuvoimia serkultani. Jospa viimein saisin tästä blogista sellaisen kuin olen halunnutkin.

Tervetuloa siis seuraamaan blogiani jatkossa.

- Lotta -