Kuten aikaisemmin blogissani olen maininnut, olin pitkään haaveillut omasta kämpästä. Syy tähän ei missään nimessä löytynyt kotoa. Rakastan äitiäni yli kaiken ja kotona olossa ei ollut mitään vikaa. Kai se on vain kaikille luonnollista haluta kokeilla omia siipiään. Olin jo vuoden verran pyöritellyt ajatusta muutosta ja kun sitten Vilma valmistui ja oli valmis myös muuttamaan, päätettiin muuttaa yhdessä. Haimme Helsinkiin opiskelemaan, mutta paikkaa ei kummallekkaan auennut. Emme kuitenkaan jättäneet asiaa sikseen, vaan päätimme sitten muuttaa oman kotikaupunkimme sisällä.


Asuntoa etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Minulla oli pari asiaa joita halusin asunnolta.
Kaksio: En pitänyt ajatuksesta kutsua ihmisiä makuuhuoneeseeni kylään, vaan halusin olohuoneen. Lisäksi kun kyseessä oli kuitenkin kahden ihmisen asunto, yksiö tuntui hieman pieneltä.
Keittiö: Näin monia ihan kivoja asuntoja, joissa keittiö oli samassa olohuoneen kanssa, mutta ne eivät vaan jotenkin olleet minun juttuni. Tykkään pitää huoneet erillään ja siinä missä halusin erillisen makuuhuoneen, halusin myös keittiön. Tämä tietysti nosti hintaa, mutta olin varautunut siihen.
Kohtuullinen vuokra: Teimme Vilman kanssa laskutoimituksia ja totesimme yhdessä, että 500 euron vuokra olisi suurinpiirtein se mitä olisimme valmiit maksamaan.
Parveke: Olemme kumpikin tottuneet omaan pihaan tai vähintään parvekkeeseen, joten tämä oli aivan ehdoton asia meille.

Kävimme katsomassa kahta muuta asuntoa ennen kuin löysimme tämän nykyisen. Ensimmäinen asunto oli ihan ok, vaikkakin myöhemmin olen todennut ettei keittiöön olisi mahtunut meidän pöytämme ja parveke oli yhtä tyhjän kanssa kokonsa takia. Toisen asunnon keittiö oli mitä ihanin ja siksi sitä päädyimme katsomaankin. Päävärinä oli keltainen, joka olisi sopinut meidän keltaisen keittiön pöytämme kanssa täydellisesti yhteen. Parveke oli tässäkin hieman ongelmallinen, kun se olisi pitänyt perjatteessa jakaa viereisen asukkaan kanssa. Haimme kuitenkin kyseistä asuntoa, mutta osakas valitsi toisen hakijan ja päädyimme Vilman kanssa jatkamaan etsintöjä.



Suoraan Karhulan keskustasta, kolmannesta kerroksesta löysimme pienen noin 42 neliöisen kaksion. Siinä on erillinen "keittokomero", joka on kuitenkin sen verran suuri, että siellä on kiinteä keittiön pöytätaso. Käytämme sitä ikäänkuin arkipöytänä. Asunto on tosiaan kaksio, joten sain kuin sainkin erillisen olohuoneen ja makuuhuoneen. Meillä on pieni parveke, joka ikävä kyllä ei ole lasitettu, mutta kuitenkin ihan kiva. Lisäksi asunnossa on kylpyhuone, vaatehuone ja eteinen.
Asunto on hissittömän talon kolmannessa kerroksessa, joka ensin jännitti vähän tällaista ei niin urheilullista ihmistä, mutta lopulta otin sen enemminkin haasteena. Tuleepahan liikuttua enemmän. Muuttoa varten tosin jouduimme ottamaan muuttofirmalta kantajia, sillä huonekalujen raahaaminen kolmanteen kerrokseen olisi ollut liikaa.


Yksi asia jota odotin enemmän kuin mitään oli päästä sisustamaan asuntoamme. Olen pienestä asti rakastanut sisustamista ja Inno oli joskus aikanaan lempiohjelmani televisiossa. Olin jo kauan kerännyt kännykkääni erilaisia ideointi kuvia ja minulla oli ajatuksia miltä tahtoisin asuntomme näyttävän. Tiivistettynä halusin paljon kontrastia, viherkasveja ja marimekon verhot. Kaikki nämä sain jotenkin ihmeellisesti toteutettua ja olen tosi tyytyväinen siihen miltä asunto tuli näyttämään. Jopa makuuhuone toimii minusta hyvin, vaikka ensin vastustinkin Vilman parvisänkyä kovasti. Se kuitenkin näyttää nyt minusta hyvältä ja säästi meiltä todella paljon tilaa.


Olohuoneen värit koostuvat lähinnä tummista huonekaluista, viherkasveista ja Marimekon vihreistä Siirtolapuutarha verhoista. Hauskana väripilkkuna toimii keltainen keittiönpöytä. Seiniltä löytyy jos jonkinmoista koriste systeemiä ja pari taulua. Mietimme pitkään mitä tauluja haluamme seinillemme laittaa ja lopulta päädyimme laittamaan kaikki nimikirjoitetut kuvat kehyksiin. Näin ne saivat oman arvoisensa paikan. Yksi myös hyvin näkyvä osa olohuonettamme on minun nukkekaappini. Olen keräillyt nukkeja nyt seitsemän vuotta ja halusin myös niille arvolleen sopivan paikan. Ikean kokonaan lasia oleva vitriini sopi täydellisesti tähän tarkoitukseen ja kun vielä saamme valot vitriiniin, tulee se olemaan yksi lempiosani koko olkkarissa.

Makuuhuone on hieman erityylillä toteutettu kuin olohuone. Makkariin olin suostuvaisempi ottamaan sen minkä ilmaiseksi sain. Maton ja verhot sain mummoltani ja vaikkei ne olekaan ihan yhtä modernit kuin olohuoneen, sopivat ne minusta tosi hyvin makkarin väreihin. Makkarin väripilkkuna toimii minun meikkipöytäni, jonka maalasimme Vilman kanssa punaiseksi. Myös alasängyn keltaiset tyynyt tuovat raikkautta huoneeseen. Muuten huone koostuu lähinnä vaaleammista sävyistä. Tässä huoneessa meillä ei ole vielä paljon mitään koristeita seinillä ja vaatehuoneen oven taakse, korituolin viereen jäävä tila on vielä suunnittelematta loppuun. Seinältä löytyy kuitenkin pari valokuvaa ja korkkitaulu johon ollaan laitettu niin omia, kuin muidenkin piirrustuksia ja yksi teatteri tehtäväkin.



Tällainen on siis minun uusi kotini. Mitä mieltä te olette? Jäikö joku erityisesti mieleen? Minkälaisista sisustus tyyleistä te pidätte eniten?