Olen monesti maininnut aikaisemmissa päivityksissäni, että käyn teatterilla, mutten ole sen tarkemmin kertonut omaa teatteri taustaani. Olen pienestä asti rakastanut esiintymistä ja olin mukana kaikissa mahdollisissa koulun esityksissä. Kolmannella luokalla siirryin musiikkiluokalle ja viidennellä hain musiikkiopistoon. Siihen aikaan laulu oli se juttu ja lauloinkin kaikissa koulun konserteissa ja myöhemmin musiikkiopiston omissa. Ylä asteen aikana minulla vaihtui laulunopettaja ja uuden opettajan kanssa meillä meni alle vuodessa sukset niin pahasti ristiin, että erosin musiikkiopistosta ja pari vuotta en päässyt toteuttamaan itseäni missään. Sitten lukion toisella luokalla luin lehdestä, että Kotkan nuorisoteatteri aloittaa monen vuoden tauon jälkeen uudestaan, uusilla ryhmillä.

kuva: Kotkan Kaupunginteatteri

2014 Räjähdysvaara
Nuorisoteatteri teki ensimmäisenä come back näytelmänään Elisa Salon Räjähdysvaara-näytelmän. Kaikki yli 14-vuotiaat saivat hakea mukaan ja ihmeekseni, minä päädyin hyväksyttyjen listalle.
Näytelmä kertoo Elenasta, nuoresta epävarmasta tytöstä, joka yksinäisyyden ja ulkonäkö paineiden alla päätyy varastamaan ystävänsä käyttäjätilin eräänlaiseen nettichatti sivustoon. Hän tapaa siellä monen moisia ihmisiä ja yhden erityisen henkilön, joka tuntuu ymmärtävän tytön huolia. Sillä aikaa oikeassa elämässä Elena menettää ainoan ystävänsä ja joutuu äidinsä ja koulun lähettämänä psykiatrille. Hän tapaa siellä Onnin, joka taistelee omien ongelmiensa kanssa. Netti- ja oikeaelämä törmäävät ja kaikki ratkeaa Elenan herätessä sairaalasta, tämän menetettyä tajunsa.

Kuva: Arja-Tauria Huttunen

Näytelmä oli menestys Kotkassa ja sai oikein hyvän vastaanoton. Minulle itselleni se oli ensimmäinen kertani lavalla näytelmän parissa. Roolia minulla ei suoranaisesti ollut, vaan kuuluin kuoroon ja näyttelin milloin mitäkin roolia. Kotkan versio Räjähdysvaarasta oli musikaali, johon olimme yhdistäneet alkuperäisen tekstin lisäksi, PMMP:n musiikkia. Olin pienestä asti rakastanut PMMP:tä ja musikaaleja, joten tämä oli minulle unelma näytelmä.

Kuva: Räjähdysvaaran facebook-ryhmä

Kuva: Räjähdysvaaran facebook-ryhmä

Produktio ryhmämme oli yhtenäinen ja kävimme vierailulla Helsingissä ja Tampereella näytelmämme kanssa.
Tästä näytelmästä minulla jäi käteen paljon ohjeita ja kokemusta ja yksi ystäväkin, jonka kanssa pidämme edelleen enemmän ja vähemmän yhteyttä.

Kuva: Kotkan Nuorisoteatteri

2015 Romeo ja Julia
Toinen Kotkan Nuorisoteatterin produktio, johon lähdin mukaan oli Romeo ja Julia. Shakespearen rakastettu klassikko on luultavasti teillekkin tuttu, enkä siksi sen juonta aio tarkemmin tässä avata.
Roolini oli Lady Montague, Romeon äiti. Päädyin lopulta luopumaan roolista, sillä painiskelin abi-vuoteni kanssa ja kävin töissä yhtäaikaa. Lisäksi Lady Montaguella oli vain kaksi kohtausta, näytelmän alussa ja lopussa. Ohjaajamme kuitenkin vaati, että olisin ollut paikalla jokaisissa harjoituksissa. Totesin tämän näytelmän vievän kohtuuttomasti aikaa, jota minulla ei ollut, joten jättäydyin roolistani.

Kuva: Karhulan työväennäyttämö

2016 Kärpästen Herra
Vuoden 2015 lopussa jätin hyvästit Nuorisoteatterille ja vaihdoin Karhulan työväennäyttämön nuorten ryhmään. Tänne meitä oli pyytänyt Romeossa ja Juliassa mukana ollut toinen nuorten ryhmän ohjaaja. Sinä vuonna nuorten ryhmä päätyi tekemään kaksi näytelmää, sillä mukaan oli tullut niin paljon uusia jäseniä. Näytelmiksi valikoitui klassikko Robin Hood ja suomen kantaesitys näytelmästä Kärpästen Herra.



Kärpästen Herra kertoo joukosta koulupoikia, jotka lähtevät Isosta Britanniasta pakoon toista maailmansotaa. Heidän lentokoneensa tippuu ja he päätyvät autiolle saarelle, ilman aikuisia. He jakautuvat kahteen ryhmään ja taistelevat eri tavoin hengissä pysymisestä. Näytelmän keskiössä ovat Ralph, jota toinen ryhmistä seuraa ja joka ei osaa päättää kumpi ryhmä on oikeassa, Possu, joka uskoo järjestykseen ja tahtoo tehdä asiat kuin aikuiset, mutta jota kukaan ei kuuntele, sillä hän on paksu, silmälasipäinen, hieman säälittävä poika, jota vahvemmat hahmot vain kiusaavat, ja Jack, joka kiusaa muita, turvautuu tarvittaessa väkivaltaan ja tahtoo metsästää ja jäädä asumaan saarelle, ilman mitään sääntöjä. Lisäksi saarella asuu "peto" jota kaikki lapset pelkäävät ja he uskovat tämän tappaneen yhden pojista, Simonin, vaikka he sekopäissään tappoivat tämän itse. Jackin ryhmä koettaa metsästää pedon. Lopulta valtataistelu huipentuu siihen, että Jackin oikea käsi Roger tappaa Possun tiputtamalla tämän jyrkänteeltä.
"Sika tappakaa! Veri vuotamaan!"

Kuva: Enja Rantanen

Sain roolikseni Possun ja olin onneni kukkuloilla. Possu oli toiseksi suurin hahmo koko näytelmässä ja vaikka tätä kiusattiin ja haukuttiin, pidin roolista silti. Vaikein osuus hahmosta oli näytellä uskottavasti likinäköistä, kun oikeasti näit ihan hyvin. Lisäksi kuolemaa jouduimme muuttamaan, sen jälkeen kun olin kerran hypännyt vuoreltamme patjalle ja satuttanut selkäni. Päädyimme tappamaan Possun kiven iskulla päähän. Tämä oli minusta jopa parempi ratkaisu ja se näytti todella protaalilta yleisöstä katsottuna.
Nuortenryhmän tyyli tehdä näytelmää sopi paljon paremmin minun tapoihini ja pidin tästä näytelmästä reilusti enemmän kuin aikaisemmista.

Kuva: Karhulan työväenäyttämö

2017 Huovisen Lyhyet Erikoiset
Tähän näytelmään lähdin myöhässä ja vailla mitään käsitystä mihin olin itseni sotkemassa. Nuorten ryhmältä pyydettiin apua, kun noin kuukausi ennen ensi-iltaa yksi näyttelijöistä ilmoitti lähtevänsä näytelmästä. Minä vastasin tähän hätäkutsuun, sillä kukaan muu ei huomioinutkaan sitä ja minulla ei ollut mitään hyvää syytä olla vastaamatta. Ja olen hyvin iloinen, että vastasin.

Kuva: Karhulan työväennäyttämö

Kuva: Karhulan työväennäyttämö

Huovisen Lyhyet Erikoiset perustuvat Janne Huovisen tarinoihin, joita esitellään lavalla useampi yhdessä näytelmässä Tämä oli hauska ja uudenlainen tapa minulle, tehdä teatteria. Aikuisten ryhmä otti minut ilolla vastaan ja ryhmähenkemme oli mitä parhain. Sain monta uutta ystävää, joita näen usein teatterilla ja tutustuin paremmin myös nuorten ryhmän ohjaajaan Heiniin.
Loppujen lopuksi päädyin vetämään puolet esityksistä kuumeessa ja silmätulehduksen kanssa, mutten vaihtaisi sekuntiakaan.

Kuva: Heini Salopelto

2017 Kesäyön uni
Hyvien kokemusten saattelemana, palasin 2016 syksyllä Karhulan Työväennäyttämölle, valmiina uusiin haasteisiin. Myös tänä vuonna ohjaajat olivat päättäneet tehdä kaksi näytelmää, jotka olivat Bang Bang, you´re dead ja Shakespearen klassikko näytelmä, Kesäyön uni. Kesäyön uni esitettiin Kyminlinnan Kesäteatterissa.Tällä kertaa saimme itse valita kumpaan produktioon lähdimme mukaan ja lopulta päädyin itse Shakespeareen. Jännitin kovasti roolitusta, sillä ohjaajamme oli sanonut minulle, että rooli jota toivoin, menisi luultavasti jollekin pojista. Loppujen lopuksi sain kuitenkin toivomani roolin.

Kuva: Heini Salopelto

Kuva: Heini Salopelto

Kesäyön uni kertoo kolmea erillistä tarinaa, jotka lopulta kietoutuvat yhteen. Se alkaa rakkaustarinasta, jossa Hermia vastustaa vanhempiaan ja näiden päätöstä naittaa hänet Demetriukselle, jota hän ei rakasta. Tyttö itse haluaisi naimisiin Lysanderin kanssa ja rakastavaiset pakenevat kaupungista metsään, kertoen lähdöstään vain Hermian ystävälle Helenalle. Helena on kuitenkin päättömän rakastunut Demetriukseen ja mustasukkaisuuksissaan kertoo tälle kaksikon lähdöstä.
Samaan aikaan värikäs joukko Ateenan työläisiä harjoittelee metsässä näytelmää kuninkaallisia häitä varten. Projektia hidastaa se, että vain yhdellä heistä on minkäänlaista kokemusta näyttelemisestä.
Kolmas oma ryhmänsä muodostuu keijukaisista. Keijukaisten kuningas ja kuningatar riitelevät ja kuningas lähettää palvelijansa, ilkikurisen maahisen Puckin, kostamaan kuningattarelle, mutta Puck onnistuukin sotkemaan kaikkien kolmen ryhmän asiat. Hän koettaa auttaa nuoria rakkaus ongelmissaan ja onnistuukin taikomaan kaiken sekaisin. Samaan aikaan hän taikoo työläisten näytelmän tähden aasiksi ja saa keijukaisten kuningattaren rakastumaan tähän. Kuningas ei ole kovinkaan tyytyväinen palvelijansa sotkuihin, kun taas Puck tuntuu vain nauttivan kaikesta sekasorrosta jonka on aiheuttanut. 
"Kohta yhtä kosii kaksi, voiko mennä hauskemmaksi"

Kuva: Heini Salopelto

Kuva: Heini Salopelto

Minun roolini oli juurikin kaiken sotkuun saava maahinen. Puck oli hauska, kevyt ja uudenlainen hahmo näytellä. Pääsin naurattamaan yleisöä, kiusaamaan keijukaisia ja syömään popcornia, ihaillen samalla kaikkea sitä kaaosta jonka sain aikaiseksi. Pidin tästä roolista ehkä eniten kaikista rooleistani tähän asti. Se oli juuri sopivan kokoinen, ei päärooli, mutta Puck oli lavalla miltein koko ajan. Ja silloin kun en ollut lavalla, sain juosta lavan takana, sillä Puckin piti tulla joka kerta lavalle eri ovesta kuin mistä tämä oli lähtenyt. Miksi? Koska halusimme sekoittaa yleisöä. 
Puck oli muutenkin hyvin erilainen kaikista aikaisemmista rooleistani, jotka olivat kaikki olleet enemmän tai vähemmän vakavia. Nautin etenkin yleisön reaktioista. Kaikki tuntuivat pitävän Puckista kovasti ja sain todella paljon hyvää palautetta. Parhaana näistä mainitsen pienen tytön joka oli kerännyt kesäteatterin pihalta kukkia minulle ja muille keijukaisille. 

Kuva: Karhulan työväennäyttämö

Tämän vuoden näytelmä produktioni on vielä hieman hukassa. Olin lähdössä mukaan Karhulan työväennäyttämön 120-vuotis juhlanäytelmään, mutta tämä peruttiinkin. Tällä hetkellä en ole missään produktiossa mukana, mutta kyllä tässä vielä ehtii vaikka ja mitä. Nuorten ohjaajan ja hyvän ystävämme, Heinin ja uuden tuttumme aikuisten puolelta, Lassen kanssa olemme jo jotain puhuneetkin, enkä siis usko, että tämä jäisi teatterittomaksi vuodeksi. Lisäksi olen ollut kovasti lipunmyynnissä ja kahviossa apuna, muiden näytelmien esityksissä. Onhan sekin teatteritoimintaa. 

Minulle teatteri on aina ollut hauska tapa irtautua omasta elämästään hetkeksi ja päästä tekemään jotain hauskaa. Pyrin haastamaan itseäni jokaisessa roolissa jonka teen ja toivon, että tänä vuonnakin pääsen kokeilemaan jotain uutta ja pitämään hauskaa harrastuksessa, jota rakastan.

Mitä te harrastatte? Minkälaisia kokemuksia teillä on teatterista?