Blogin puolella on jatkunut nyt pidemmän aikaa hiljaisuus ja aion nyt viimein laittaa sille pisteen.
Miksi uusia postauksia ei ole syntynyt? Yksinkertaisesti selitys on se, että aina jokin muu asia on mennyt sen päälle.
Kävin toukokuun puolella sisäänpääsy kokeissa ja siihen lukemiseen kuluikin koko huhti- ja toukokuu. Sen jälkeen aloimme Vilman kanssa valmistella tämän yo-juhlia ja siihen ja teatteri harjoituksiin meni kaikki vapaa-aikani töitten jälkeen.
Jäin 4.7. kahden viikon mittaiselle lomalle, jonka seikkailuista olen kirjoittamassa ihan oman postauksen. Ja nyt meillä alkaa olemaan teatterilla ensi-ilta niin lähellä, että olen jatkuvasti kesäteatterin lavalla. Olen siis ollut hyvin kiireinen ja siksi aikaa kirjoittamiselle ei ole jäänyt. Lisänä tähän vielä hyvinvointi projekti johon meille tarjottiin mahdollisuus töissä ja johon lähdin innolla mukaan. Tästäkin voisin kirjoittaa oman postauksen jos ihmiset ovat siitä kiinnostuneet lukemaan?

Vilma siis meni ja sai lakin päähänsä lauantaina ja olimme kahdestaan tehneet kaikki juhla järjestelyt. Paikaksi saatiin Kulttuuritalo Kyminsuu, joka toimi aivan loistavasti tarkoitukseen. Ei tarvinut huolehtia astiastoista tai muista, kun kaikki löytyi jo valmiiksi. Lisäksi paikalla oli henkilökohtainen merkitys meille kummallekin, sillä käymme siellä talvikaudella monta kertaa viikossa teatteriharjoituksissa. Kesällä Karhulan Työväennäyttämö siirtää toimintansa aina kesäteatteriin.


Nämä tämän postauksen kuvat on otettu kylläkin suurimmaksi osaksi seuraavana maanantaina, sillä totesimme Vilman kanssa, ettemme tahtoneet maksaa erikseen valokuvaajalle, kun itsekin kuvailemme paljon. Samalla päätettiin napsia myös minusta "viralliset" ylioppilas kuvat, sillä niitä ei koskaan otettu. Minähän valmistuin jo pari vuotta sitten, mutta mummoni on siitä lähtien koettanut patistaa minut valokuvaajalle, jotta hän saisi itselleen ylioppilas kuvani. Oli siis meistä fiksuinta ottaa kuvat toinen toisistamme ja yhteiskuvissa äitini oli avustajana.

Itse juhlat sujuivat oikein hyvin. Saimme tilan koristeltua kauniisti ja kaikki suunnitelmamme onnistuivat oikein hyvin. Minä ja Vilma siis järjestimme ja suunnittelimme kaiken kaksin, sillä halusimme juhlista Vilman näköiset. Vilma siis päätti mitä teemme ja minä toteutin. Teimme miltein kaiken itse. Vain voileipäkakut tulivat tilattuina. Jopa kukka asetelma oli minun tekemäni, sillä siinä missä rakastan teatteria, musiikkia ja valokuvaamista, myös kukkaset ja niiden laittaminen on lähellä sydäntäni. Haaveilinkin joskus floristin urasta, mutta se on sittemmin jäänyt vain haaveeksi.



Juhlien jälkeen lähdimme tietenkin Kotkan Mansikkalahteen. Kotka on lähiympäristössään tunnettu nuorison juhlista, niin vappuna, meripäivillä kuin koulujen loppunakin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että koko muuten rauhallinen ja kaunis hiekkaranta, täyttyy kännissä örveltävistä juhlijoista. Mansikkalahteen, tai manskiin, kuten kotkalaiset sitä yhdessä nimittävät, saapuu porukkaa lähikaupungeista asti ja joskus jopa kauempaa, kun opiskelemaan muuttaneet kotkalaiset, tulevat takaisin. Mikä tässä yhdessä juopottelussa niin ihastuttaa on minulle suuri mysteeri. Olen itsekin ollut manskissa kyllä jokainen vuosi, mutten ole koskaan tuntenut pääseväni niin sisälle juhlinnan meininkiin.
Tällä kertaa meillä oli kuitenkin oikein mukava ilta. Tapasin monta vanhaa tuttua ja sellaisetkin ihmiset tulivat juttelemaan, joiden en uskonut enää tunnistavan minua. Paljon liikuttiin myös ihan kolmestaan Vilman ja serkkuni Viivin kanssa.

Juhlat ovat nyt jo kaukana takana päin, mutta ainakin niitä saa muistella ilolla. Tosin kaiken sen järjestämisen ja stressaamisen jälkeen, olen ihan tyytyväinen, ettei muita isoja juhlia ole tulossa hetkeen. Tai no on, mutta siitä sopasta aion pitää lusikkani kaukana.


Onnea kaikille tämän vuoden ylioppilaille!
Valmistuiko teillä ketään tänä vuonna? Millaiset sinun juhlasi olivat?