Toinen päivä Comic-conia valkeni ja tällä kertaa päätimme Vilman kanssa olla ajoissa paikalla. Pitihän priority lipuista jotain iloa saada. Edes toisena päivänä.
Heräsimme ihan liian aikaisin ja valmistauduimme toiseen päivään. Aamupalan päädyimme taas syömään metrossa, mutta mikäs siinä oli, etenkin kun menimme metrolla aika pitkän matkan.
Tower Gateawaylla vaihdoimme DLHR:ään, joka tällä kertaa löytyi helposti. Säästimme tässäkin aikaa ja olimme kuin olimmekin paikalla, juuri ennen kuin priority sisäänpääsy alkoi.

Päätimme käyttää priority ajan hyödyksemme ja kävimme läpi kaikki paikat, joihin olisi myöhemmin pitkä jono. Thomskaa emme menneet tapamaan, vaikka olimme niin suunnitelleet. Miehellä oli koko ajan hirvittävä jono. Jo prioritien aikaan. Sen sijaan kävimme photobootheissa ottamassa kuvia marvel sankarien kanssa, antautumassa Darth Vaderin vangeiksi ja harjoittelemassa valomiekkojen käyttöä. Star Wars fanityttö sisälläni oli puhjeta onnesta.




Pian olikin taas aika mennä valokuva jonoon. Tälle päivälle olimme varanneet kuvan Andrew Lee Pottsin kanssa. Olin ollut miehen fani jo vaikka kuinka kauan ja odotin tapaamista innolla. Se kuitenkin päätyi pettymykseksi. Siinä missä mies oli mukana ja hymyilevä kuvassa ollessaan, hän oli kovin töykeä sen ulkopuolella. Andrew käveli ohitsemme meidän lähdettyä kuvauksista ostos alueelle ja tietenkin koetin puhua miehelle. Olin edellisenä iltana lukenut instagramista muiden ihmisten iloisia kohtaamisia Andrew kanssa, missä he olivat jutelleet miehen kanssa Primevalista sun muusta. Tietysti olin suunnitellut sanovani miehelle kuinka hyvä tämä oli ollut rooleissaan tai jotain vastaavaa. En tähän kuitenkaan saanut tilaisuutta. Mies jatkoi matkaansa välittämättä pätkääkään tervehdyksestäni, jonka olin hänelle sanonut. Hän sanoi melko tylysti hei, edes pysähtymättä tai katsomatta minuun.
Ymmärrän että hänellä saattoi olla kireä aikataulu, mutta olisi voinut edes leikkiä ystävällistä. Tästä jäi minulle erittäin huono maku suuhun ja hetkeksi koko con oli pilalla. Vilma oli onneksi mukanani ja sai minut piristymään.

Lähdimme conista suhteellisen aikaisin, sillä olimme kumpikin liian väsyneitä kiertämään enempää ja halusimme vielä ehtiä Oxford Streetille. Tämä oli pieni muotoinen floppi, sillä kaikki liikkeet menivät juuri kiinni kun me ehdimme Vilman kanssa paikalle.


Pysähdyimme Tower Gateawaylle ihailemaan Tower Bridgea ja The Toweria, sillä Vilma ei ollut edellisillä reissuillaan nähnyt kumpaakaan. Kävimme hotellilla ja jatkoimme siitä bussilla Oxford Streetille. Bussin valitsimme, koska minä en ollut mennyt bussilla ennen ja olihan Lontoo tunnettu punaisista busseistaan. Kuten jo mainitsin Oxford Streetin vierailu jäi lyhyeksi, sillä kaikki paikat sulkeutuivat jo. Ehdimme pikavisiitille Lushin liikkeeseen ja siihen se oikeastaan jäikin. Päätimme palata Bakerstreetille, käydä syömässä ja mennä aikaisin nukkumaan. Reissun viimeinen päivä häämötti edessä ja vielä oli paljon nähtävää ja koettavaa.