Heräsimme liian myöhässä, sillä herätyksessä (tai sen laittajassa) oli ollut jotain vikaa. Lähdettiin kuitenkin heti liikkeelle, eikä oltu juurikaan myöhässä aikaisemmasta suunnitelmasta. Toki aamupala meni metrossa kolmioleivän hotkaisemiseen, mutta onneksi Lontoon kolmioleivät ovat hyviä, eivätkä sellaista epämääräistä mössöä kuin Suomessa.

Metrolla matkasimme Tower Gateawaylle, jossa etsimme DLHR lähtö paikkaa. Se osoittautuikin hankalaksi ja puolisen tuntia uhrautui etsintöihin. Lopulta paikka löytyi lähempää, kuin olimme kuvitelleet. 

Lyhyen matkan jälkeen se viimein häämötti edessä. Valtavan kokoinen halli. Jäimme kyydistä Prince Rengentillä ja seurasimme kanssa matkustajiamme hallin ympäri.

Siinä se oli. Comic con. Olin haaveillut Comic coniin pääsystä niin monta vuotta. Suomi conit olivat oma asiansa ja vaikka nekin olivat aina kivoja, oli Comic con jotain suurta ja tuntematonta. 

Pelkkä sisään pääsy jono oli hämmästyttävän pitkä, mutta onneksi olimme ostaneet priority lipun, sillä general jono oli vielä pidempi ja liikkui hyvin hitaasti. Jonottaminen sujui suht nopeasti, sillä suurin osa priority lipun omistajia, oli jo mennyt aiemmin sisälle. Me olimme myöhästelijöitä.

Olin jo töissä katsonut pohjakarttaa ja todennut ettei ollut kyse aivan samankokoisesta conista kuin johon olimme vilman kanssa tottuneet. Todellisuus kuitenkin hämmästytti. Tilat olivat vielä paljon isompia kuin olin kuvitellut ja tekemistä riitti. Suomen coneissa yleensä kierrämme myyntipöydät ja sitten vain hengailemme, Comic conissa emme edes ehtineet kiertää kaikkia pöytiä yhdessä päivässä.
Youtube alueella kävimme tapaamassa Dean Dobbsia ja PJ Liguoria. On aina yhtä outoa nähdä näyttelijöitä ja tubettajia oikeassa elämässä. Se tuo jonkinlaista syvyyttä heidän videoihinsa.




Olimme ostaneet liput valokuvaan Andrew Scottin kanssa ja kierrettyämme aikamme lähdimme kuvaukseen. Tämä oli jo toinen kerta kun tapasin kyseisen miehen ja hän oli yhtä mukava kuin viimeksikin. Andrew on niin iloinen aina kun miehen tapaa. Harmillista oli se kuinka liukuhihna toimintaa valokuvien otto oli. Andrew ehti kysyä mitä sinulle kuului, mutta itse et oikeastaan ehtinyt edes vastata siihen. Kuva oli kuitenkin kohtalainen ja koska viime kertainen kuvani oli katastrofi, olin hyvin tyytyväinen tapaamiseen.

Kiertelimme vielä aikamme ja pyörimme etenkin nimikirjoitus alueella. Oli hienoa nähdä niin monia julkkiksia. Suomessa kun kunniavieraat tuppaa olemaan sellaisia, joista en ole koskaan kuullutkaan.
Kävimme tapaamassa Manu Bennettia ja hakemassa Emilille (pikkuveli) nimikirjoituksen mieheltä. Emil on kova The Arrow fani ja Manun nimikirjoitus oli tälle iso asia. Emme tietenkään kertoneet nimmarista. Pitihän meillä jotain yllätyksiä olla.
Myös Warwick Davis ja David Bradley oli hienoa nähdä livenä.




Lopulta kello tuli kuusi ja Comic con sulkeutui. Junaan pääseminen oli hyvin vaikeaa, sillä kaikki halusivat samalla kyydillä pois, eikä junaan mahtunut montaakaan ihmistä yhtä aikaa. Jouduimme odottelemaan miltein puolitoista tuntia, ennen kuin pääsimme junan kyytiin. Onneksi meillä ei ollut kylmä ja taivaanranta oli niin kaunis, että sitä katseli mielellään.


Olimme suunnitelleet lähtevämme vielä ystävien kanssa ulos illalla, mutta jalat olivat niin kipeät ja ruuan etsinnän jälkeen, kello niin paljon, että jouduimme perumaan suunnitelmat. Söimme kaupasta ostamamme eväät ja katselimme Buzzfeed Unsolvedia, kunnes kävimme nukkumaan. Seuraavana aamuna olisi luvassa Con päivä 2 ja sen tuoma aikainen herätys.



Jatkuu..